Draamakasvatus

Teatterityö on ollut minulle aina enemmän kasvatusta (tai kasvun tukemista) kuin taiteen tekemistä, vaikka tuotoksena onkin syntynyt yhdessä tehtyä taidetta. Kasvatuksen painottaminen ei tarkoita silti taiteellisista tavoitteista luopumista, sillä hyvän taiteen merkitys on juuri siinä, että se saa aikaan todellista kasvua ja kehitystä, luonnollisesti ja pakottamatta. Hyvän taiteen tunnistaa siitä, että se jollakin tavalla koskettaa ihmisen sielua ja antaa näin ravintoa ihmisen henkiselle kasvulle.  Erityisesti lasten ja nuorten kasvun kannalta on tärkeää, että draamaprosessi tuottaa heille arvokkaan kokemuksen siitä, kuinka yhdessä ponnistellen ja omia rajoja rikkoen voi yltää erinomaisiin suorituksiin ja kokea yhdessä iloa ja onnistumista. Uskon, että sekä kasvatuksellisesti että myös taiteellisesti paras lopputulos syntyy yhteistyössä, sydämen ääntä kuunnellen.

Olen toiminut 90 –luvulla kansalaisopiston päätoimisena ilmaisutaidon tuntiopettajana ja ohjannut lasten, nuorten ja aikuisten harrastajateatteriryhmiä Kittilässä, Kolarissa ja Muoniossa.  Vuonna 1996 minulle myönnettiin Kittilän kunnan vuoden 1996 kulttuuriteko –palkinto tunnustukseksi teatterityöstä. Tällä hetkellä draama kulkee työssäni nimenomaan osallistavan kasvatuksen ja opetuksen välineenä.

Teatteriohjaukset:
  • Pikkujättiläinen (nuorten ryhmä)
  • Prinsessa Sinikello (lasten ryhmä)
  • Haaveile tyttö, haaveile! (nuorten ryhmä)
  • Minä pelkään! (nuorten ryhmä)
  • Tangosäveltäjä, musiikkinäytelmä (aikuiset)
  • Tulirummut (sekaryhmä)
  • Suomen 80-vuotis itsenäisyysjuhlan kokonaisohjaus
  • Happy people – osallistavan teatterin keinoin toteutettu esitys (nuoret)
  • Minuun sattuu – osallistavan teatterin keinoin toteutettu esitys (nuoret)
  • Lisäksi monologeja, runokoosteita ym. pieniä juttuja

 Sivut päivitetty 12.11.2014